Yhteenveto

Kirjoitusmotivaatio on rehellisesti sanottuna ollut ihan kateissa. Mä en oo mikään hyvä kirjottaja ja musta ei kyllä ehkä sellaista ikinä tulekaan. Siks tuntuu tosi vaikeelle aloittaa näitä tekstejä, ja varsinkin nyt kun ollaan menty vaan koulua eikä olla hypätty yhtään ekan este kerran jälkeen. En oo kouluratsastusta vastaan, sieltähän se perusta tulee, mutta en just nyt oo oikein löytänyt siitä tähdellistä sanottavaa. Kuitenkin, tiedän, et jos haluan päästä tavoitteisiin niin koulua on vaan nyt vielä mentävä.

Mitä on jäänyt käteen alkeiskurrsilta ja muutamalta jatkokurssin tunnilta? Paljon!

Musta tuntuu että vasta nytten oon päässyt tonne meijän tallin "in" osastoon, siis sisään koko maailmaan. Ihmiset juttelee  paljon herkemmin ja oma jännittyneisyys, joka aluks oli 'vieraassa ympäristössä ', on hävinny kokonaan.

Oppia on tullut kyllikseen, tai ehkä pikemminkin uusia asioita - mitä sitte todellisuudessa oon oikeesti oppinu on ihan eriasia. Esimerkiksi pelkästää reitin lisäks voi jo aatella korjaavansa istuntaa, niinku niitä kantapäitä alas ja parempaa tuntumaa... Yhtenä asiana vois kans totee, että nykysin oon paljon määrätietosempi ja osaan jo vaatiiki hevoselta jotain. ;) Oma polte lajiin todellakaan ei oo sammunut ja aion kyllä jatkaa ensikaudella.

Tässä välissä kerkesin käydä moikkaamassa mun vanhaa tuttua Namppaa Ruotsissa. Oli tosi kiva nähä sitä heppaneitiä, vaikka se pönttöpää ei eka mua meinannut tunnistaa..=) Mut asia korjaantu porkkanoilla ja heinällä, me oltiiki sitte ihan bestikset ennen mun lähtöä kotiin. Namin uusikoti oli tosikiva, puitteet oli kohallaan!

Pääsin hoitamaan Namia ja lakaisemaan tallin käytäviä (hah alhaalla on muutama kuva). Eikä pidä unohtaa et käärin pinteleitä kuulemma kouluratsastajia miellyttäville rullille ja pääsin harjottelemaan niiden laittoa, oli aika easy ;D

Hoitohommien lisäks ratsastin Namilla. En ymmärrä miten mä oon Namilla "oppinut" tai siis ylipäätään pystynyt keventää, nimittäin hyvä että pysyin kyydissä nyt pitkän tauon jälkeen.. :D TASAPAINO reeniä lisää, taisin aatella holtittoman horjumisen lomassa. Asiat mitä ratsastuskoululla oon oppinu ja tottunu tekemään, toimi Namillekin, mutta paljon herkemmin. Esimerkiks, että hevonen ei enää omia aikojaan oikase, ja että jos ravi loppuu, osaan sen korjata. Toimi kivasti! Tehtiin nyt myös jo paljon tehtäviä peräkkäin, kun kesällä Namin kanssa kaikki keskittyminen meni aina vaan yhteen asiaan kerallaan.

Viimeinen alkeiskurssin tunti!

Kaikki loppuu aikanaa, tässä tapauksessa siis alkeiskurssi. Ja toka etappi, eli esteiden ylitys suoritettu! Vikalla alkeiskurssin tunnilla päästiin siis haistelemaan mitä se hyppääminen on ja mitä se vaatii. No mitä se mun kohdalla tarkottaa? Homma vaatii tasapainoa, päättäväisyyttä ja uskallusta, nämä asiat tuli mieleen ekan estetunnin perusteella heti mieleen.

Ratsuna toimi Tomtom. Herra vanhus olis selvästikin tarvinnut pidemmät alkuverkat ja pääsiin just ja just raviin -mielestäni se tuntui lähinnä pikakävelyltä. Semmösta köpöttelyä siis mentiin ekat 10 min :D Laukkaan ei ollut mitään asiaa ennen 30minuutin verryttelyä, jos edes sillonkaa...

Tunnilla mentiin puomeja aluksi ja muisteltii mites se kevytistunta meni. Joka kerta puomeille tultaessa Tomppa pysähty tai hiljensi vauhtia ja käveli ne yli -ilmeisesti juuri koska ei ollu viel lihakset vertyneet? En tiiä, ehkä sittenkin kuljettajassa vikaa sanon minä.

Ja siitä laukkaamisesta... Näin rehellisesti sanottuna oli yksi vaikeimmist tunneista saada hevonen laukkaamaan, saatika  pysymään laukassa. Puoli kierrosta mini laukkaa ja sitten tipahti takas raviin. Tietysti, joka kera viimeisessä kurvissa ennen estettä lyödää joku prkl hipsutteluravimoodi päälle... Tehtiinhän me noita kunniakierroksia tovi ennen kun varsinaisesti alko homma skulaamaan :D Onneks ei sentään oltu ainoita kenellä tää sama onglema oli, sillä ite jo melkee vaivuin epätoivoon. En oo varma saatiiko kuvattua tätä kaikkee huvitusta, nimittäin the kuvaaja oli 100% varma ettei me edes päästä hyppää ja hihitti katsomossa xD. 

Kaikki tuntilaiset kummiski pääsi ylittämään esteet ja siistii oli vaikka mentiiki vähä taas kantapään kautta. Tomppa alko toimii viimesellä 15minuutilla, sillo se kyl meni laukkaa ja ravii vaikka päälaelteeenkin. Tunnista jäi superfiilikset ja odotan innolla seuraavaa estetuntia!

Tän tunnin lisäks oon menny nyt pari kertaa Hissukalla... Niistä tunneista ei tuu mieleen kauheesti mitään, sillä Hissukka on aika lailla semmone tasanen pötkylä. Ainoostaan, että joudun sen kaa ylläpitää tasapainoo jälleen kerran puolipidätteillä ku tyyppi meinaa hiihdellesää kaatua turvalleen. Meijän missiona on lähinnä ollu ettei oiota kulmissa, muuten tasasen varmaa menoa.

8.

Selvä esteratsastaja ;)

Käytiin ennen seuraavaa tuntii Horzessa shoppailemassa, koska eihän tosta ratsastusmeinigistä tuu mitää ilman kunnon varusteita. Vieläki naurattaa edelline heppakaupoilla käynti; niin vissiin mä _alottelija_ mitään chapseja tarvin :P Joopa joo, tällä käynnil, ja eri ketjulla, oli kuitenki parempi asiakaspalvelu ja mukaa tarttu chapsien lisäks fleecetakki ja hanskat. Torstaina tunnilla pääsinki testaa niitä tosi toimissa.

Mä en ymmärrä miksi mä pelkään Omegaa karsinassa... En haluu mennä sen takajalkojen lähelle. En usko et se potkasee, mut kummiskin, joku siinä hirvittää :D. Se nimittäin mulkoilee, luimistelee, tilaisuuden tullen näykkäsee ja tähän päälle steppaukset edestakas. Sitten ku siihen viereen tulee joku aikuinen hoitaja tai meijän ope ja vähä köhii ääntänsä auki nii johan taas käyttäytyy. Selvä jallituksen meininki?

Olin ihan varma et mentäis esteitä, mutta -pieneksi pettymykseksi- olikin vielä koulua. Kouluratsastus tosin valmistaa esteille menoa, että en valita, hyvää treeniä. ;) Kait sitä pitää osata vähän perus asioita ennen kun päästään hyppäämään. Haha, iha hyvä, mainaspa tulla pikku tilanne, kun laukassa yritettiin vaihtaa paikkaa ja olin menos johonki iha muualle, kun Omega käänty... Hups vaa ja melkee horjahin open syliin!

Harjoteltiin tunnilla vaihtamaan kevennystä ravin mukaan. Ei niin helppo juttu, mut kyllä me kaikki tuntilaiset saatiin vaihdettua. Istutaan 2 askelta ja jatketaan keventämistä, eli voi vissii laskee yks-kaks ja sit taas kevennetää ylös-alas. Kevennys oikees ja vääräs ravis. Tai jotain. En ymmärrä ihan tarkkaan mitä väliä sillä on :D Villi veikkaus, että se liittyy jotenkin pohkeen käyttöön ja siihen millon hevonen ponnistaa askeleessa. 

Näin jälkeen päin mietittynä tunnilla tuli taas paljon asiaa, ja puolet varmaa meni ohi. Mieleen jäi vatsalihakset, vatsalihaksilla piti pitää ratsastus koossa, ettei Omega lähteny ihan lapasesta. Ohjat roikku taas vaihteeks pitkänä, muttei samanlailteen kun viimetunnilla. Puolipidätteitä olis pitäny tehä melkee koko ajan ja pohkeilla olis pitäny pitää laukka päällä :D Ei nyt ihan nappii menny, seuraavalle tunnille näitä asioita parantamaan. ;) Ainiin, ja sinne HYPPÄÄMÄÄN!!