Suuri päivä! Laitoin hevosen ihan itse kuntoon, alusta loppuun! Piti kuulemma juoksuttaa Namia, ettei se ala pelleilemään mun kustannuksella, joten sain mahdollisuuden kokeilla uutta juttua. Minähän siihen sitten kysäisin että mä vai? Alku räveltämisen jälkeen päästiin jopa menemään laukkaa ja ravia narunpäässä, just ja just.
Ratsain opetteltiin erinlaisia ratsastusradan ympyröitä ja teitä. Näillä ympyröillä ja kiemuroilla vissiin haetaan "sitä" rattia. Btw, suutuin ekaa kertaa Namille, kun se ei toteullut mua yhtään. Sai potkia vauhtia koko ajan, eikä mitään tapahtunut! Oli muuten tosi turhauttavaa... Tässä vaiheessa koutsi lähti hakemaan raippaa, että saadaan rotia toimintaan. Ja saatiinhan me! Loppu treeni menikin sit TOSI hyvin!=)
Videoo reeneistä
ps. Yleisön pyynnöstä ilmoittauduin miesten alkeiskurssille. Kurssi alkaa syyskuussa Tuomarinkartanon Ratsastusopistolla.
Miten oon päätynyt tähän tilanteeseen, minä heppailemassa? Vastaus on yksinkertainen, naiset! Naiset saa usein tekemään omituisia asioita, jotka vaatii tietenkin paljon rahaa ja aikaa.
Heppailemaan päädyin vaivihkaa, ujosta rapsuttelusta apukädeksi ja siitä hoitajaksi kisoihin. Oli kai sitä ratsastustakin kokeiltava.
Ekalla kerralla lähinnä käveltiin ja mua talutettiin narunpäässä. Oli tavoitteena löytää ratti, kaasu ja jarru. Hevosen kiinnostus taluttajaa kohtaan otti kuitenkin voiton ja vaadin siksi päästä vapauteen. Toiveeni toteutetiin ja mentiin ilman talutusta, haaluillen, mutta ympäri kenttää kuitenkin. Kokeiltiin myös ravia muutama pätkä. Toisella ratsastuskerralla mua pyöritettiin pitkän narun päässä ja tutustuin keventämisen ihmeelliseen maailmaan. Ilmeisesti siinä on tarkotus mennä ylös-alas... Laukattiinkin, vahingossa, mutta pysyin kyydissä.
Seuraavilla kerroilla harjoteltiin taas sitä ratin käyttöä ja tehtiin kävellen eri reittejä, niin kun kokorataleikkaa, ympyrä ja pikkuympyrä (on näille jotkut hienot termitkin). Harjoittelin suoraan ratsastamista ja pohkeenväistöä, joka näytti ihan humalaisen hoipertelulta. Ravia ja laukkaa treenattiin taas narun päässä ja kevennys alkaa jo löytyä. Ensimmäisissä laukkatreeneissä tipuin kun mä ja heppa mentiin eri suuntiin. Käytiin myös maastossa, kun löyty sellanen lainaheppa, jonka kanssa mun ei tarvinnut tehdä muuta kun istua kyydissä :D.
Viimeisimmällä kerralla (seitsemäs) mentiin ravia ilman narua ekaa kertaa ja se meni omasta mielestäni tosi hyvin. Kahdessa viikossa balanssi hevosen ja minun välilläni on jotenkiin löytynyt ja pystyn jo ohjaamaan samaan aikaan kun kevennän. Siis, kesän eka tavoite saavutettu: ratsastaa ( ravissa) ilman narua.
Samoissa treeneissä yritettiin nostaa ravista laukkaan. Ei menny kuitenkaan niin kuin Strömsössä, nimittäin hevonen päätti vetää jotkut pomppukilarit! Juuri kun luulin, että tilanne rauhottu, päätti Nami vetää uudestaan itkupotkuraivarit. Onneksi löytyi kauhukahva josta sain pidettyä kiinni. Enkä edes tippunut, heh.
Pidän blogia päiväkirjana, johon päivitän kehitystäni lajissa. Jos innostusta riittää niin ehkä pitäisi löytää seuraavaksi joku heppa, jolla pääsisi ratsastelemaan kerran viikossa. Mua kiinnostaisi kehittyä ainakin niin, että pystyn hyppäämään esteitä. Katsotaan miten tässä käy!
