Kirjoitusmotivaatio on rehellisesti sanottuna ollut ihan kateissa. Mä en oo mikään hyvä kirjottaja ja musta ei kyllä ehkä sellaista ikinä tulekaan. Siks tuntuu tosi vaikeelle aloittaa näitä tekstejä, ja varsinkin nyt kun ollaan menty vaan koulua eikä olla hypätty yhtään ekan este kerran jälkeen. En oo kouluratsastusta vastaan, sieltähän se perusta tulee, mutta en just nyt oo oikein löytänyt siitä tähdellistä sanottavaa. Kuitenkin, tiedän, et jos haluan päästä tavoitteisiin niin koulua on vaan nyt vielä mentävä.
Mitä on jäänyt käteen alkeiskurrsilta ja muutamalta jatkokurssin tunnilta? Paljon!
Musta tuntuu että vasta nytten oon päässyt tonne meijän tallin "in" osastoon, siis sisään koko maailmaan. Ihmiset juttelee paljon herkemmin ja oma jännittyneisyys, joka aluks oli 'vieraassa ympäristössä ', on hävinny kokonaan.
Oppia on tullut kyllikseen, tai ehkä pikemminkin uusia asioita - mitä sitte todellisuudessa oon oikeesti oppinu on ihan eriasia. Esimerkiksi pelkästää reitin lisäks voi jo aatella korjaavansa istuntaa, niinku niitä kantapäitä alas ja parempaa tuntumaa... Yhtenä asiana vois kans totee, että nykysin oon paljon määrätietosempi ja osaan jo vaatiiki hevoselta jotain. ;) Oma polte lajiin todellakaan ei oo sammunut ja aion kyllä jatkaa ensikaudella.
Tässä välissä kerkesin käydä moikkaamassa mun vanhaa tuttua Namppaa Ruotsissa. Oli tosi kiva nähä sitä heppaneitiä, vaikka se pönttöpää ei eka mua meinannut tunnistaa..=) Mut asia korjaantu porkkanoilla ja heinällä, me oltiiki sitte ihan bestikset ennen mun lähtöä kotiin. Namin uusikoti oli tosikiva, puitteet oli kohallaan!
Pääsin hoitamaan Namia ja lakaisemaan tallin käytäviä (hah alhaalla on muutama kuva). Eikä pidä unohtaa et käärin pinteleitä kuulemma kouluratsastajia miellyttäville rullille ja pääsin harjottelemaan niiden laittoa, oli aika easy ;D
Hoitohommien lisäks ratsastin Namilla. En ymmärrä miten mä oon Namilla "oppinut" tai siis ylipäätään pystynyt keventää, nimittäin hyvä että pysyin kyydissä nyt pitkän tauon jälkeen.. :D TASAPAINO reeniä lisää, taisin aatella holtittoman horjumisen lomassa. Asiat mitä ratsastuskoululla oon oppinu ja tottunu tekemään, toimi Namillekin, mutta paljon herkemmin. Esimerkiks, että hevonen ei enää omia aikojaan oikase, ja että jos ravi loppuu, osaan sen korjata. Toimi kivasti! Tehtiin nyt myös jo paljon tehtäviä peräkkäin, kun kesällä Namin kanssa kaikki keskittyminen meni aina vaan yhteen asiaan kerallaan.
