Yhteenveto

Kirjoitusmotivaatio on rehellisesti sanottuna ollut ihan kateissa. Mä en oo mikään hyvä kirjottaja ja musta ei kyllä ehkä sellaista ikinä tulekaan. Siks tuntuu tosi vaikeelle aloittaa näitä tekstejä, ja varsinkin nyt kun ollaan menty vaan koulua eikä olla hypätty yhtään ekan este kerran jälkeen. En oo kouluratsastusta vastaan, sieltähän se perusta tulee, mutta en just nyt oo oikein löytänyt siitä tähdellistä sanottavaa. Kuitenkin, tiedän, et jos haluan päästä tavoitteisiin niin koulua on vaan nyt vielä mentävä.

Mitä on jäänyt käteen alkeiskurrsilta ja muutamalta jatkokurssin tunnilta? Paljon!

Musta tuntuu että vasta nytten oon päässyt tonne meijän tallin "in" osastoon, siis sisään koko maailmaan. Ihmiset juttelee  paljon herkemmin ja oma jännittyneisyys, joka aluks oli 'vieraassa ympäristössä ', on hävinny kokonaan.

Oppia on tullut kyllikseen, tai ehkä pikemminkin uusia asioita - mitä sitte todellisuudessa oon oikeesti oppinu on ihan eriasia. Esimerkiksi pelkästää reitin lisäks voi jo aatella korjaavansa istuntaa, niinku niitä kantapäitä alas ja parempaa tuntumaa... Yhtenä asiana vois kans totee, että nykysin oon paljon määrätietosempi ja osaan jo vaatiiki hevoselta jotain. ;) Oma polte lajiin todellakaan ei oo sammunut ja aion kyllä jatkaa ensikaudella.

Tässä välissä kerkesin käydä moikkaamassa mun vanhaa tuttua Namppaa Ruotsissa. Oli tosi kiva nähä sitä heppaneitiä, vaikka se pönttöpää ei eka mua meinannut tunnistaa..=) Mut asia korjaantu porkkanoilla ja heinällä, me oltiiki sitte ihan bestikset ennen mun lähtöä kotiin. Namin uusikoti oli tosikiva, puitteet oli kohallaan!

Pääsin hoitamaan Namia ja lakaisemaan tallin käytäviä (hah alhaalla on muutama kuva). Eikä pidä unohtaa et käärin pinteleitä kuulemma kouluratsastajia miellyttäville rullille ja pääsin harjottelemaan niiden laittoa, oli aika easy ;D

Hoitohommien lisäks ratsastin Namilla. En ymmärrä miten mä oon Namilla "oppinut" tai siis ylipäätään pystynyt keventää, nimittäin hyvä että pysyin kyydissä nyt pitkän tauon jälkeen.. :D TASAPAINO reeniä lisää, taisin aatella holtittoman horjumisen lomassa. Asiat mitä ratsastuskoululla oon oppinu ja tottunu tekemään, toimi Namillekin, mutta paljon herkemmin. Esimerkiks, että hevonen ei enää omia aikojaan oikase, ja että jos ravi loppuu, osaan sen korjata. Toimi kivasti! Tehtiin nyt myös jo paljon tehtäviä peräkkäin, kun kesällä Namin kanssa kaikki keskittyminen meni aina vaan yhteen asiaan kerallaan.

Viimeinen alkeiskurssin tunti!

Kaikki loppuu aikanaa, tässä tapauksessa siis alkeiskurssi. Ja toka etappi, eli esteiden ylitys suoritettu! Vikalla alkeiskurssin tunnilla päästiin siis haistelemaan mitä se hyppääminen on ja mitä se vaatii. No mitä se mun kohdalla tarkottaa? Homma vaatii tasapainoa, päättäväisyyttä ja uskallusta, nämä asiat tuli mieleen ekan estetunnin perusteella heti mieleen.

Ratsuna toimi Tomtom. Herra vanhus olis selvästikin tarvinnut pidemmät alkuverkat ja pääsiin just ja just raviin -mielestäni se tuntui lähinnä pikakävelyltä. Semmösta köpöttelyä siis mentiin ekat 10 min :D Laukkaan ei ollut mitään asiaa ennen 30minuutin verryttelyä, jos edes sillonkaa...

Tunnilla mentiin puomeja aluksi ja muisteltii mites se kevytistunta meni. Joka kerta puomeille tultaessa Tomppa pysähty tai hiljensi vauhtia ja käveli ne yli -ilmeisesti juuri koska ei ollu viel lihakset vertyneet? En tiiä, ehkä sittenkin kuljettajassa vikaa sanon minä.

Ja siitä laukkaamisesta... Näin rehellisesti sanottuna oli yksi vaikeimmist tunneista saada hevonen laukkaamaan, saatika  pysymään laukassa. Puoli kierrosta mini laukkaa ja sitten tipahti takas raviin. Tietysti, joka kera viimeisessä kurvissa ennen estettä lyödää joku prkl hipsutteluravimoodi päälle... Tehtiinhän me noita kunniakierroksia tovi ennen kun varsinaisesti alko homma skulaamaan :D Onneks ei sentään oltu ainoita kenellä tää sama onglema oli, sillä ite jo melkee vaivuin epätoivoon. En oo varma saatiiko kuvattua tätä kaikkee huvitusta, nimittäin the kuvaaja oli 100% varma ettei me edes päästä hyppää ja hihitti katsomossa xD. 

Kaikki tuntilaiset kummiski pääsi ylittämään esteet ja siistii oli vaikka mentiiki vähä taas kantapään kautta. Tomppa alko toimii viimesellä 15minuutilla, sillo se kyl meni laukkaa ja ravii vaikka päälaelteeenkin. Tunnista jäi superfiilikset ja odotan innolla seuraavaa estetuntia!

Tän tunnin lisäks oon menny nyt pari kertaa Hissukalla... Niistä tunneista ei tuu mieleen kauheesti mitään, sillä Hissukka on aika lailla semmone tasanen pötkylä. Ainoostaan, että joudun sen kaa ylläpitää tasapainoo jälleen kerran puolipidätteillä ku tyyppi meinaa hiihdellesää kaatua turvalleen. Meijän missiona on lähinnä ollu ettei oiota kulmissa, muuten tasasen varmaa menoa.

8.

Selvä esteratsastaja ;)

Käytiin ennen seuraavaa tuntii Horzessa shoppailemassa, koska eihän tosta ratsastusmeinigistä tuu mitää ilman kunnon varusteita. Vieläki naurattaa edelline heppakaupoilla käynti; niin vissiin mä _alottelija_ mitään chapseja tarvin :P Joopa joo, tällä käynnil, ja eri ketjulla, oli kuitenki parempi asiakaspalvelu ja mukaa tarttu chapsien lisäks fleecetakki ja hanskat. Torstaina tunnilla pääsinki testaa niitä tosi toimissa.

Mä en ymmärrä miksi mä pelkään Omegaa karsinassa... En haluu mennä sen takajalkojen lähelle. En usko et se potkasee, mut kummiskin, joku siinä hirvittää :D. Se nimittäin mulkoilee, luimistelee, tilaisuuden tullen näykkäsee ja tähän päälle steppaukset edestakas. Sitten ku siihen viereen tulee joku aikuinen hoitaja tai meijän ope ja vähä köhii ääntänsä auki nii johan taas käyttäytyy. Selvä jallituksen meininki?

Olin ihan varma et mentäis esteitä, mutta -pieneksi pettymykseksi- olikin vielä koulua. Kouluratsastus tosin valmistaa esteille menoa, että en valita, hyvää treeniä. ;) Kait sitä pitää osata vähän perus asioita ennen kun päästään hyppäämään. Haha, iha hyvä, mainaspa tulla pikku tilanne, kun laukassa yritettiin vaihtaa paikkaa ja olin menos johonki iha muualle, kun Omega käänty... Hups vaa ja melkee horjahin open syliin!

Harjoteltiin tunnilla vaihtamaan kevennystä ravin mukaan. Ei niin helppo juttu, mut kyllä me kaikki tuntilaiset saatiin vaihdettua. Istutaan 2 askelta ja jatketaan keventämistä, eli voi vissii laskee yks-kaks ja sit taas kevennetää ylös-alas. Kevennys oikees ja vääräs ravis. Tai jotain. En ymmärrä ihan tarkkaan mitä väliä sillä on :D Villi veikkaus, että se liittyy jotenkin pohkeen käyttöön ja siihen millon hevonen ponnistaa askeleessa. 

Näin jälkeen päin mietittynä tunnilla tuli taas paljon asiaa, ja puolet varmaa meni ohi. Mieleen jäi vatsalihakset, vatsalihaksilla piti pitää ratsastus koossa, ettei Omega lähteny ihan lapasesta. Ohjat roikku taas vaihteeks pitkänä, muttei samanlailteen kun viimetunnilla. Puolipidätteitä olis pitäny tehä melkee koko ajan ja pohkeilla olis pitäny pitää laukka päällä :D Ei nyt ihan nappii menny, seuraavalle tunnille näitä asioita parantamaan. ;) Ainiin, ja sinne HYPPÄÄMÄÄN!!

Alkeiskurssi osa 6 ja 7

Vihdoin uutta postausta! Ratsastushommelit on jatkuneet normaalisti, mutta kirjotus vähän tökkii, joten tässä tiivistelmää viime viikojen tunneista.

Käytiin edellis sunnuntaina taas ratsastamassa suomenhevosilla ja suunnattiin maastoon. Siitä ei oikeestaan sen enempää olekaan kerrottavaa, oli ihan jees.

Viikko sitten torstaina tiesin jo etukäteen pääseväni vihdoin ratsastamaan Omegalla ja oli aika näyttää sille kuka se kuski on! Jännitti taas vaihteeks, eikä yhtää helpottanu se et Omega on yks bitch sen karsinassa. Sain mä jopa harjattuu ja laitettuu eteen suojat. Must ei kyl täs vaiheessa olis vielä esim. tallityöntekijäks, oon liian säikky, enkä oikein osaa lukee niitten liikkeitä.

Tunnilla mentiin aluks ravii, laukkaa ja harjoteltiin kevyessäi stunnassa kunpaakin myös. Oli pirun vaikeeta :D Tuli myös siihen päätökseen, että käyn ostaa chapsit ennen seuraavaa tuntia; ei pystynyt kunnolla käyttämään pohkeita kun jalustimen remmi hinkkas jalkaa. Parit pukitkin tuli mentyy kun hevoset villiinty.! Huomasin, että mitä kauempana seuraava ratsastaja on, niin Omegalla tulee joku pakkomielle päästä sen toisen perää -.- ... Ei auttanu jarru tänää, mut johtuu varmaa siitä, että mulla muuttuu kokoajan tuntuma suuhun. Vaikka saan vauhtii hidastettu, se on 20 metriä eteenpäin ja samavauhti kuin ennen pidätettä. Ne pidätteet jäi tosin tänään vähän niiku taka-alalle, kun oli liikaa tähdellisiä asioita yhelle tunnille. Kantapäitäki pitäs muistaa painaa alaspäin. 

Enivei, Siitä oli hyvä lähtee seuraavalle tunnille -Omega meni jo paremmin ja taas uutta opittu. Hyvät Fiilarit jäi tunnista! Äitini (haha, jep!) oli kuvaamassa meijän rävellystä ja sano, että aika viihdyttävä tunti!

Nyt torstaina oli vuorossa  alkeiskurssin 7. ratsastustunti. Mentii kaveirni kanssa hyvissä ajoissa tallille, jos vaikka listassa olis lukenu uudelleen Omega. Mutta  siellä olikin Rocky ja se oli jo tunnilla valmiiksi. Tämä tiesi mulle luppoaikaa, mutta eipä haitannut. Heti tunnin alussa ope alkoi laitteleen puomeja kentälle. Ajattelin mielessäni ''JES''.

Ennen puomien ylitystä harjoteltiin kevyttä istuntaa käynnissä ja ravissa. Sen jälkeen mentiin puomeja ravissa, haettiin vähä tuntumaa. Oli vähä vaikeeta varsinki alussa, mut kyllä sen balanassin sielt löytää kun tarpeeks yrittää =) Sitten pistettii vähä haastetta lisää, ja mentiikin kolmen puomikasan yli laukassa. Olin koko tunnin ihan solmussa ohjienkanssa, enkä löytäny oikeeta ohjaspituutta. Haastavinta oli löytää tuntuma, kun piti ottaa harjasta kiinni. Sen jälkeen mul joka kerta löysty ohjat. :D Open kommentti "Jere ohjat roiukkuu'' varmaa 100 kertaa tunninaikana...-.-  Tunnista jäi superfiilikset ja tunti tuntui 5 minuutilta, siis meni aivan liian nipeesti.

Otan innolla meidän ens kerran toka vikaa tuntia, saattaa olla et saadaan mennä pieniä esteitä ;) Sitä ennen pitäis käydä hakemassa ne chapsit tai saappaanvarret ja hyvät hanskat, meinaa noissa kevytistuntahommissa jalustinremmit hinkata sääret auki. Kuulemiin!

Alkeiskurssi, osa 5 ja yksäri

Vaikka postaukset raahaa perässä, ratsasttettu on - ja siitä on todistusainestoakin...

Kuvan hevonen ei liity tapaukseen :D

Edellisenä viikonloppuna siskoni hyvä ystävä piti mulle ja sen kaverille yksäri tunnin Mellun tallilla, Hyvinkäällä. Omaa kehitystä ajatellen halusin ratsuks vaikeen suomenhevosen, jolla joutu käyttämään raippaa! Sen käyttö on nimittäin tuottanu mulle aikaisemmin vaikeuksia; jostain syystä epäröin tosi paljon käyttää sitä, vaikka ei pitäis. Ja katsekin seikkailee aina raippaan eikä reittiin. Eihän sillä varsinaisesti rankasta ja satuteta hevosta, vaan muistutetaan tarvittaessa...
Tunnin tarkotus oli siis saada vähä itseluottamusta raipan kanssa ja muutenkin muistutusta mulle että oon päättäväinen sen suhteen, mitä mä haluun tehdä. Parit laukannostot, vähän ravia ja kävelyy ilman jalustimia. Vaikeuksia tuotti nostaa laukka myötäpäivään ( siis oikeassa kierroksessa). En tiiä oikein miksi, ehkä mä en vaa osannut tai sit hevonen ei ollut niin taitava siihen suuntaan - veikkaan kuitenki ensimmäistä :DD. Hevonen ei kääntynyt mistä halusin tai kääntyi ihan omii aikojaan.

Kun laukkaan asti päästään, mun ei enää tarvi miettii rytmiä! Pystyy keskittyy paremmin rattiin. Pohkeen käyttöä pitäis harrastaa useammin, eikä vast silloin kun ollaa jo oikasemassa tai laukka loppuu, eli ennakoidaan. Vaatii tosin vähä reeniä, mutta kyl se tulee sielt vielä. Mutta, tavoite niiden treenien osalta saavutettu ja sain itsevarmuutta raipan käyttöön tosi paljon pelkästään yhdestä tunnista, katsotaan miten pärjään Omegan kaa seuraavalla kerralla.

Viikko sitten torstaina taas alkeistunnilla, ratsuna toistamiseen Saba, Omega kuulemma sitten enskerralla.

Mä päätin, että alan tekemään puolipidätteitä koko tunnin. Tajusin, miks niitä pitää tehä. Esim. Saba nosti laukan heti, kun tein pidätteen ennen nostoa ja välillä se halus nostaa laukan jo pelkästään pidätteestä tai kun muut meni ( ilman mun pyyntöä  varsinaisesti laukkaamaan)... Joten, kun muistan tehä pidätteitä myös matkanvarrella -esim että se ei ravaa liian kovaa- niin se ei ainakaan opi siihen, että heti pidätteestä nostaa jo laukkaa. Pidäteet matkalla pitää vaudin kurissa ja tarvittaessa valmistelee taas hevosen uuteen tehtävään.

* videossa joitan häikkää, fiksaan kuhan keksin miten...

Alkeiskurssi, osa 4

Torstain tunnille hevosvuorossa oli Saba, vaikka toivoin kyllä mielessäni Omegaa uusintaottelua varten. Saban nähtyäni mietin heti, onko se samanlainen äkäpussi kuin Omega, sillä niillä oli  jotenki samanlainen kävelytyyli. Menin tosi jännittyneenä ja hermostuneena Saban pilttuuseen. Tunne kesti siihen asti, että sain sen kiinni riimusta. Kuntoonlaitto meni kuitenki ok ja päästiin ilman ongelmia tunnille.

Illan teema tuli heti alkuverkassa ilmi, kun mentiin käynnissä ilman jalustimia. Siinä vaiheessa mietin jo, että ravissa sama tulee olemaan ihan mahotonta. Etsittiin jalustimet jalkaan noin 10 minuutin kävelyn jälkeen, siitä sitte raviin ja keventämään. Se alkaakin jo löytyy, ei tarvi miettii niin paljoa itse keventämistä, vaan voi keskittyä vaikkapa siihen, mihin on menossa.

Sitten illan pääaiheeseen: harjoitusravia ilman jalustimia. Oli muuten vaikeeta! Otin omasta mielestäni riittävän hyvän tuntuman ja annoin pohjetta... Saba lähti piiiikkasen liian kovaa, enkä saanutkaan heti pysäytettyy. Peli siis 1-0 hevosen hyväksi, tosin, raviahan mä toki siltä pyysin.... Horjuin ekalla yrityksellä huolella, mutta en tippunu - lähellä kyllä oli :D. Keräsin itteni ja kokeiltiin uudestaan. Otin vielä lyhyemmät ohjat, mutta sekään ei auttanut, vaan uudellakin yrityksellä kiidettiin menemään samaa vauhtia. Ope huomasi Saban turbovaihteen ja kiristettiin sillä ollutta kumppari-hommaa, että kontrolli löytyis paremmin. Ja johan auttoi! Löytyi hyvä tuntuma ohjista, itelle hyvä asento ja oli mukavampaa mennä eteenpäin ilman kaahausta. Parin harjoituskierroksen jälkeen ope laitto meille lisää haastetta ja piti pujotella pieni rata. Harmi, ettei videolle saatu mun melkein täydellistä kierrosta!:D

Seuraavaks muisteltii viime tunnilta laukannostoa, mutta nyt mentiin ilman avustajia. Eihän sekään tietty ekalla yittämällä onnistunut... Toisella kerralla päätin, että nyt_mennään ja mehän mentiin! Videosta puuttuu valitettavasti parhaat palat siitäkin. -.- Mutta yrittänyttä ei laiteta, nyt on sentäs vähän todistusainestoa, viime kerran videottomuuden jälkeen.
No, ainakin Saba oli reipas ja kivaa oli. Oli muuten ehkä siistein tunti tähän mennessä, haastava, mutta tosi innostava!

Ps. ens tunnille toivon Omegaa muutenkin kun salaa mielessäni, saas nähä ;)

Alkeiskurssi osa 3

Torstai, syyskuun viimeinen sellanen.
Viime tunnilta jäi hyvät fiilarit ja kelasin jatkaa samaa rataa kunnes, näin listat. Omega, tiesin heti et illasta tulee vaikee... En muuten enää (ikinä) mene samaan karsinaan sen kanssa. Se anto ensin harjata sentään toisen puolen, ennen kun menin toiselle puolelle, ja alkoi sellanen teppuilu et huhhu - yritti purra koko ajan ja äkästä steppailuu edestakasin. Ite en siis pystynyt laittaa Omegaa loppuun asti kuntoon, mä pelkäsin koko hevosta :D Onneksi joku nainen tuli jeesaa, kiitokset hänelle!

Itse tunnista vois sanoo, että tunsin itteni koko lailla menetetyks tapaukseks! Päästiin ensin taas kunniapaikalle jonon kärkeen, kunnes neiti tamma-hevonen tajus et voi P, eihän tän näin pitäny mennä. "Mä oon ekana mitä mä teen, mitä  mä teen?'' Siis jarru! Keskelle ympyrää  ja paikalleen siihen... :D Noin se meni, kuulostaa jotenkin tuntihevosen metkuilta.

Hyvin lähti siis. Sitten olikin mun säätämisen vuoro. Pohkeet ei toimi, kädet ei toimi, hevonen ei tottele ollenkaan. Raippa sentää toimi joten kuten... Sitä kun oppisi viel käyttää, oikein ja määrätietoisesti! Siirryttiin jonon hännille ja Omppu suostu menee muiden perässä. Ei kiva, mitä mä tässä opin? No, mentiin ainakin ekaa kertaa laukkaa - avustajat oli mukana jeesaamassa. Ei se laukannostokaan ihan helppoa oo, varsinkaa sillon, kun pitää tolla kepillä antaa vauhtii. Noin 5minuuttia ennen loppukäyntejä Omega jopa totteli mua...  -.-

Nyt ei tullut valitettavasti videota, kun serkku -jonka piti tulla peesiin- ei löytäny tallille :DD Mut ens kerralla lupas tulla uusiks ottaa todistusaineistoa. Nyt, kun mietin asiaa jälkikäteen, niin ihan hyvä, että meni niinku meni. Se sai mut ajattelee, että onko parempi mennä helpolla hevosella vai vaikealla? Ite nään kummassakin omat hyvät puolet. Helpolla hevosella rasastaessa voi keskittyy enemmän omaan tekemiseensä, kun ei tarvii tuhrata aikaa esimerkiks tohon raipan käyttämiseen ( jep, huomaan tuijottavani reitin sijaan sitä raippaa :D) tai esimerkiks Namin isoissa liikkeissä ihan vaa kyydissä pysymiseen. Helpon hevosen kanssa voi harjotella vaikka tuntuman säilyttämistä tai jotai vaikeempaa reittiä. Vaikeen hepan kanssa taas huomaa, kuinka paljon täytys kehittyy ja harjotella esim just tota apujen käyttöö lisää. Eli vaikka hevonen kiukuttelis, niin saisin kuitenki oman tahtoni läpi ja raajat toimis niinkun niiden pitää. 

Se on sitte ens kertaan Ciao!

Ennakkoluuloja

Heppapoika, heppamies. Voin kuvitella kuinka moni on oman tietokoneen tai puhelimen toiselta puolelta nauranut ivallisesti tai miettinyt, että mitä ihmettä toi Jere nykyään duunaa. Ratsastaa ja joku blogikin vielä! Homojen hommaa, tyttöjen juttu, ai onko sulla nyt jotkun pillihousutkin? Naurakaa vaan, mä en välitä.

Joku turha jäbä, katsomokin ihan tyhjillään ;)

Miksi ihmisillä on sellainen käsitys miesratsastajista? En yhtään ihmettele, ettei miehet alota harrastamaan. Kaverit ulisee liikaa, että ei todellakaan, jos edes uskaltaa ehdottaa. Yhteisö suhtautuu myös kummallisesti: ''ai harrastat ratsasusta vai''? Tämä korostuu etenkin kun on aloittelija. Itse julkasin blogini omalle facebook seinälleni ja moni oli sitä mieltä, että hyvä homma & pidä lippukorkeella. Sit oli tää hihittelijä porukka, ketkä ei oo edes koskaa nähny hevosta, saati koskenu sellaseen ja heti "Kaapista ulos"- kommentointia. Jep jep.. No, pitäähän kavereita kestää, vai pitääkö?

Tässä vähän estepuolen maailman top ranking listaa... Klikkaa isommaksi!Ja kuinka ollakaan mies heti ykkösenä.

Ajatellaan vaikkapa teinin näkökulmasta... Vaikka halua harrastamaan olis, ei takuulla ton jälkeen kehtaa mennä! Miksi hevosurheilun pitäis muka olla naisten laji? Ulkomailla ihan normi homma, jos mies ratsastaa. Myös suuri osa isojen luokkien kilpailijoista estepuolella näyttää olevan miehiä. Yleisen nuivan asenteen takia miehiä on vähemmistö ratsastuskouluilla ja se myös verottaa osan uusista tulijoista pois. Ja kehäpäätelmä on valmis: tyttöjen laji, kun siellä on vaan tyttöjä.

Mä luulin päässeeni teinivaiheesta jo ohi, mutta ilmeisesti joku disauttaja ei vielä ihan ole?

kuva lainattu lappeenranta.fi

Entäs 100 vuotta sitten? Sillon miehet teki hommia hevosilla! Ilman hevosta oli vaikea päästä mihinkään, tai olla yhtään mitään. Hevoset oli työkavereiden lisäksi myös arvostettuja perheenjäseniä ja niistä oli pidettävä hyvä huoli. Muuten ei tullut leipää pöytään... Myöskään sotia ei ole voitettu jalkaisin. 

Miten saadaan enemmän miehiä tallille? Miten pyyhitään ennakkoluuloja? Meijän alkeistunnilla käy 5 miestä ja näin ensi tuntemalta kaikki on ihan heteroita, tyttöystävät katsomossa. Toisaalta, onko suuntautumisella lopulta yhtään mitään väliä? Aina joku on erilainen jollain tapaa ja toinen ahdasmielinen ja tuomitsemassa. Musta hevosurheilu on laji siinä missä muutkin, ja harvinaisen hieno sellanen. Hienoa kaiken muun lisäks siinä tekee se, että se on tasa-arvoinen; miehet ja naiset kilpailevat samassa sarjassa. Tällaista piirrettä ei monessa muussa (olympia)lajissa ole! Etenkin esteratsastuksessa, jossa aika ja virhepisteet ratkaisee, se on ihan se ja sama kuka olet, jos osaat vaan ratsastaa.

Siispä hiiteen ennakkoluulot ja jäbäleissönit ja miehiset miehet ratsaille!

Maastoilua ja alkeiskurssin 2. tunti

Viime sunnutaina käytiin kaverini kanssa Hyvinkäällä maastoilemassa.
Hevosen laitto alkaa pikkuhiljaa luonnistumaan. Mutta milloin opin vaatimaan hevoselta? Ennen maastoon lähtemistä tuntui kentällä ratsastaessa siltä, että hevonen päätti mitä tehään. Mistä tää johtuu? Tälläsiä ajatuksia ennen varsinaista 'suoritusta' siis...

Metässä mentiin ekan kerran ojan yli ja muuten jännitti ihan törkeesti :D Ei hypätty, mentiin kilpikonna vaihteella alas hitaasti, sieltä sit kömmittii ylös. Eka ajatus oli, et mitä jos tää kaatuu? Oli ne hevoset selvästikin mennyt ennenkin sen kohan. Ojan jälkeen alkoi sitten umpimettä, josta oltiin aiemmin jo kävelty. Ite tykkäsin mennä siellä korvessa, tosi rentouttavaa ratsastaa tasaisella hevosella. Aion mennä kyllä uudestaan tonne mestaa, heti, kun saan taas tilaisuuden.

Jälkitunnelmii muuten suomenhevosesta: ite en edes huomaa ravin ja pikakävelyn eroa :D tosin raipalla olisin varmasti saanut polleen vähän paremmin vauhtii. Seuraaval kerralla lupaan ittelleni vaatia enemmän!

Mä ja Rocky, jota toi poseeraus ei oikeen kiinnostanu

Torstaina oli taas alkeistunti ja tällä kertaa ei tarvinnut laittaa muutaku jalustimet kuntoon, hevoset oli edelliseltä tunnilta valmiit meidän rääkättäväks. En tosin koskaa löydä oikeeta pituutta niihin, liianlyhyet liian pitkät.. Murrr!

Pyysin  tunnin alussa, et saan mennä ilman taluttajaa, sainkin! Aika hyvin porukka veti, tais olla ainoastaa yksi jäbä kenellä oli avustaja (meni ekaa kertaa). Käveltii varmaa 20min alussa, ku jengi oli myöhässä säätämässä kamoja. Päivän teema oli harjotusravi, kokorataleikkaa ja ympyrä. Omaa ratsastusta pitäs parantaa vielä sen verran, että pitäis muistaa painaa kantapäitä maahan, tuntuu välillä siltä et lipsahtaa jalat...

Lopuksi faneilleni video! Enjoy :)

Follow my blog with Bloglovin

Alkeiskurssi osa 1

Miesten alkeiskurssin eka ratsastuskerta oli torstaina. Olin skipannut alun teoriatunnin ja vaihtanut sen yhteen irtotuntiin myöhemmälle ajankohdalle, koska hinku ratsastamaan on kova (ja periaatteessa osaan jo ekan teoriatunnin asiat, niinkun tallikäytänteet ja kuntoolaitot..) Jännitti muuten ihan sikana lähtee tallille! Mulla oli onneksi kaverini Elina henkisenä tukena, haki mut jopa kotoa. Tallilla jännitti siihen asti, että pääsin laittaa ratsuani Rockya kuntoon. 

Meillä kaikilla oli avustajat kuntoonlaitossa. Omani seurasi taka-alalla, koska Elina oli vieressä jeesaamassa, jos sormi menee suuhun - kyllähän se menikin, pari kertaa. Ihme naruja satulavyön alle ja ohjaimeen. Jotain esteratsastus vermeitä (martsari), no tulipahan ennakkoharjoitusta! 

Itse asiaan. Jouduin olemaan hihnan päässä koko tunnin... En tiedä sitten,  olisinko saanut mennä ilman kysymällä. Ehkä, ehkä ensikerralla. Mun mielestä olisin saanut tunnista enemmän irti pelkästään sillä, että taluttaja olis antanut meille enemmän narua; hyvä ettei pitänyt sen turvasta kiinni vaikka kädessä oli  kaksi metriä ylimääräistä. Mä olin sanonut ennen tuntia sille, että oon ratsastanut 9 kertaa. Ei siis ottanut kuuleviin korviinsa tai sitten avustajille on ohjeistettu, että niillä pitää  olla kontrolli koko ajan. Jos olisin mennyt ekaa kertaa ikinä, sen ymmärtäisi paremmin, mut mähän oon jo proo ;D

Anyway, Tunnin pääaiheet harjotusravi, kevyt ravi ja kokorataleikkaa. Ekat naurut/hurraukset katsomosta tuli siinä vaiheessa, kun ope kysy osaako mennä kärjessä kokorataleikkaan, Vastasin itsevarmasti 'OSAAN'. Tosin, mun ohjaaminen oli vähän liikaa sidottu avustajaan ja se tuntu onnettomalta.

Mä tiiän, että odotin ehkä liikoja ekalta kerralta, mutta oon silti tosi tyytyväinen, että ilmottauduin kurssille. Meijän ope oli kiva, ja meno muutenki ihan asiallista. Tässä hommassa on se paha juttu, että nälkä kasvaa syödessä! Seuraavaan kertaa sit paremmal menestyksel. ;) 

PS. Haluun viilettää vapaana! Nyt viikonloppuna pääsenki maastoilee, suomenhevosella.

Pukkilaukkaa pillihousuissa

Salakavalat kun näistä ei edes osais sanoo
että ne on ratsastuskengät.

Hööksissä käydessä mukaan tarttui  ratsastuskengät ja housut. Haha, nyt mulla on sit ihan omat oikeet pillipöksyt, melko gay? Chapsit jäi uupumaan,  koska en kuulemma myyjän mukaan tarvii sellasii, kun en ratsasta 5 hevosta päivässä + ja ettei tuohon kenkämalliin käy mitkään. Mun mielipide on se, että myyjä oli tällaisen aloittelijan kohdalla vaan ehkä vähän ylimielinen tai muuten laiska etsii saappaanvarsista kokoja.  :P Katotaan tarviiko sellaiset hommaa myöhemmin sit kuitenkin. Kypärää ei vielä löytynyt myöskään, sellaista mieleistä, missä mun pää ei näytä molluskalta.

Namilla oli sponsorin edustusvetimet päällä.
Screenshotti videolta.

Videolla 9. ratsastuskerta. Valitettavasti siitä puuttuu laukka molempiin suuntiin... Ja se, kun Nami yritti taas tiputtaa mut kyydistä! Tällä kertaa se vetäisi herneet nenään, kun ulkokentän peili oli menny huuruun ja ratsastettiin sitä kohti. Ihan kun se ei olis ollut siinä aikasemmilla kierroksilla... Harmi, ettei yhtäkään kertaa pukitteluista olla saatu videolle. Pro rider, pysyin taas kyydissä! Go-pron joutuus ehkä ostamaan jatkoo ajatellen: koutsille vaan päähän, nii tulee meijän sekoilut nauhalle. 

Alkeiskurssi alkaa nyt torstaina, ja toivottavasti sieltä sais lisää itsevarmuutta tähän hommaan. Just nyt tuntuu et oon lähinnä säkkimaisteri, könttinä kyydissä.
Namin jälkeen ratsastuskouluhevosten pitäis kuulemma olla piece of cake, ainakin istua ravissa, ja muutenkin kun ne on kokeneempia. Jos pääsis treenaamaan laukkaa ja ohjaamaankin, itse eikä vaan liinassa. Ja joskus sitten niitä esteitä, kun on noi hallintalaitteet kunnossa.

Random haaste

Kyseessä siis haaste, jonka sain blogiini... Kiitos kyssäreistä Anni; oli ehkä turhan vaikeita mulle, kun koko homma on vasta näin alussa.

1) Minkälainen ensikokemuksesi oli hevosista? 
Pelottava,iso,arvaamaton. Parivuotta sitten taisin ekan kerra koskea hevoseen.

2) Kuinka usein olet viikossa hevosten parissa?
 Tässä vaiheessa ratsastusuraani kerran viikossa.

3) Suosikki hevosrotu? Perustelu. 
 En tiedä kuin yhen rodun ja se on suomenhevonen :D "Nami" on kumminkin mun suosikkihevonen ja rotuahan  mä en tiiä.

4) Pahin tipahtaminen/loukkaantuminen hevosten kanssa? 
Kerran tippunu, enkä tipu toista kertaa ;D

5) Jos sinulla olisi tilaisuus lähteä ulkomaille työskentelemään hevosten pariin, lähtisitkö? 
Tilaisuus oli lähtee, mutta jänistin.

6) Onko sinulla omaa hevosta, jos on milloin ja mistä ostit sen? Jos ei, aiotko koskaan hankkia?
Ei oo omaa heppaa,olis kiva omistaa jos joku hoitais ja maksais kulut. Musta tuntuu et oman hepan pitäminen olis tässä vaiheessa liian iso rahareikä.

7) Oletko kiinnostunut enemmän ravi- vai ratsastusurheilusta?
Kenttäratsastuksesta. Mä oon aina halunnu mennä kovaa metässä, oli sitte alla pyörä tai pärrä- hevosella meno "metäs" tois lisämausteen.

8) Oletko ikinä kilpaillut? 
En, ehkä te viellä näätte :D

9) Oletko koskaan joutunut luopumaan tärkeästä hevosesta? 
En.

10) Onko ratsastus/hevosen omistaminen kallis harrastus?
 On.

11) Mikä on unohtumattomin kokemuksesi hevosten parissa?
 Ensimmäinen kerta ravia ilman taluttajaa ;)

Minä ihan ite

Suuri päivä! Laitoin hevosen ihan itse kuntoon, alusta loppuun! Piti kuulemma juoksuttaa Namia, ettei se ala pelleilemään mun kustannuksella, joten sain mahdollisuuden kokeilla uutta juttua. Minähän siihen sitten kysäisin että mä vai? Alku räveltämisen jälkeen päästiin jopa menemään laukkaa ja ravia narunpäässä, just ja just. 

Ratsain opetteltiin erinlaisia ratsastusradan ympyröitä ja teitä. Näillä ympyröillä ja kiemuroilla vissiin haetaan "sitä" rattia. Btw, suutuin ekaa kertaa Namille, kun se ei toteullut mua yhtään. Sai potkia vauhtia koko ajan, eikä mitään tapahtunut! Oli muuten tosi turhauttavaa... Tässä vaiheessa koutsi lähti hakemaan raippaa, että saadaan rotia toimintaan. Ja saatiinhan me! Loppu treeni menikin sit TOSI hyvin!=)

Videoo reeneistä

ps. Yleisön pyynnöstä ilmoittauduin miesten alkeiskurssille. Kurssi alkaa syyskuussa Tuomarinkartanon Ratsastusopistolla.

Ensiaskeleet

Ensimmäinen ratsastuskerta

Miten oon päätynyt tähän tilanteeseen, minä heppailemassa? Vastaus on yksinkertainen, naiset! Naiset saa usein tekemään omituisia asioita, jotka vaatii tietenkin paljon rahaa ja aikaa.

Heppailemaan päädyin vaivihkaa, ujosta rapsuttelusta apukädeksi ja siitä hoitajaksi kisoihin. Oli kai sitä ratsastustakin kokeiltava.

Ekalla kerralla lähinnä käveltiin ja mua talutettiin narunpäässä. Oli tavoitteena löytää ratti, kaasu ja jarru. Hevosen kiinnostus taluttajaa kohtaan otti kuitenkin voiton ja vaadin siksi päästä vapauteen. Toiveeni toteutetiin ja mentiin ilman talutusta, haaluillen, mutta ympäri kenttää kuitenkin. Kokeiltiin myös ravia muutama pätkä. Toisella ratsastuskerralla mua pyöritettiin pitkän narun päässä ja tutustuin keventämisen ihmeelliseen maailmaan. Ilmeisesti siinä on tarkotus mennä ylös-alas... Laukattiinkin, vahingossa, mutta pysyin kyydissä. 

Seuraavilla kerroilla harjoteltiin taas sitä ratin käyttöä ja tehtiin kävellen eri reittejä, niin kun kokorataleikkaa, ympyrä ja pikkuympyrä (on näille jotkut hienot termitkin). Harjoittelin suoraan ratsastamista ja pohkeenväistöä, joka näytti ihan humalaisen hoipertelulta. Ravia ja laukkaa treenattiin taas narun päässä ja kevennys alkaa jo löytyä. Ensimmäisissä laukkatreeneissä tipuin kun mä ja heppa mentiin eri suuntiin. Käytiin myös maastossa, kun löyty sellanen lainaheppa, jonka kanssa mun ei tarvinnut tehdä muuta kun istua kyydissä :D.

Viimeisimmällä kerralla (seitsemäs) mentiin ravia ilman narua ekaa kertaa ja se meni omasta mielestäni tosi hyvin. Kahdessa viikossa balanssi hevosen ja minun välilläni on jotenkiin löytynyt ja pystyn jo ohjaamaan samaan aikaan kun kevennän. Siis, kesän eka tavoite saavutettu: ratsastaa ( ravissa) ilman narua.
Samoissa treeneissä yritettiin nostaa ravista laukkaan. Ei menny kuitenkaan niin kuin Strömsössä, nimittäin hevonen päätti vetää jotkut pomppukilarit! Juuri kun luulin, että tilanne rauhottu, päätti Nami vetää uudestaan itkupotkuraivarit. Onneksi löytyi kauhukahva josta sain pidettyä kiinni. Enkä edes tippunut, heh.



Pidän blogia päiväkirjana, johon päivitän kehitystäni lajissa. Jos innostusta riittää niin ehkä pitäisi löytää seuraavaksi joku heppa, jolla pääsisi ratsastelemaan kerran viikossa. Mua kiinnostaisi kehittyä ainakin niin, että pystyn hyppäämään esteitä. Katsotaan miten tässä käy!