Torstai, syyskuun viimeinen sellanen.
Viime tunnilta jäi hyvät fiilarit ja kelasin jatkaa samaa rataa kunnes, näin listat. Omega, tiesin heti et illasta tulee vaikee... En muuten enää (ikinä) mene samaan karsinaan sen kanssa. Se anto ensin harjata sentään toisen puolen, ennen kun menin toiselle puolelle, ja alkoi sellanen teppuilu et huhhu - yritti purra koko ajan ja äkästä steppailuu edestakasin. Ite en siis pystynyt laittaa Omegaa loppuun asti kuntoon, mä pelkäsin koko hevosta :D Onneksi joku nainen tuli jeesaa, kiitokset hänelle!
Viime tunnilta jäi hyvät fiilarit ja kelasin jatkaa samaa rataa kunnes, näin listat. Omega, tiesin heti et illasta tulee vaikee... En muuten enää (ikinä) mene samaan karsinaan sen kanssa. Se anto ensin harjata sentään toisen puolen, ennen kun menin toiselle puolelle, ja alkoi sellanen teppuilu et huhhu - yritti purra koko ajan ja äkästä steppailuu edestakasin. Ite en siis pystynyt laittaa Omegaa loppuun asti kuntoon, mä pelkäsin koko hevosta :D Onneksi joku nainen tuli jeesaa, kiitokset hänelle!
Itse tunnista vois sanoo, että tunsin itteni koko lailla menetetyks tapaukseks! Päästiin ensin taas kunniapaikalle jonon kärkeen, kunnes neiti tamma-hevonen tajus et voi P, eihän tän näin pitäny mennä. "Mä oon ekana mitä mä teen, mitä mä teen?'' Siis jarru! Keskelle ympyrää ja paikalleen siihen... :D Noin se meni, kuulostaa jotenkin tuntihevosen metkuilta.
Hyvin lähti siis. Sitten olikin mun säätämisen vuoro. Pohkeet ei toimi, kädet ei toimi, hevonen ei tottele ollenkaan. Raippa sentää toimi joten kuten... Sitä kun oppisi viel käyttää, oikein ja määrätietoisesti! Siirryttiin jonon hännille ja Omppu suostu menee muiden perässä. Ei kiva, mitä mä tässä opin? No, mentiin ainakin ekaa kertaa laukkaa - avustajat oli mukana jeesaamassa. Ei se laukannostokaan ihan helppoa oo, varsinkaa sillon, kun pitää tolla kepillä antaa vauhtii. Noin 5minuuttia ennen loppukäyntejä Omega jopa totteli mua... -.-
Nyt ei tullut valitettavasti videota, kun serkku -jonka piti tulla peesiin- ei löytäny tallille :DD Mut ens kerralla lupas tulla uusiks ottaa todistusaineistoa. Nyt, kun mietin asiaa jälkikäteen, niin ihan hyvä, että meni niinku meni. Se sai mut ajattelee, että onko parempi mennä helpolla hevosella vai vaikealla? Ite nään kummassakin omat hyvät puolet. Helpolla hevosella rasastaessa voi keskittyy enemmän omaan tekemiseensä, kun ei tarvii tuhrata aikaa esimerkiks tohon raipan käyttämiseen ( jep, huomaan tuijottavani reitin sijaan sitä raippaa :D) tai esimerkiks Namin isoissa liikkeissä ihan vaa kyydissä pysymiseen. Helpon hevosen kanssa voi harjotella vaikka tuntuman säilyttämistä tai jotai vaikeempaa reittiä. Vaikeen hepan kanssa taas huomaa, kuinka paljon täytys kehittyy ja harjotella esim just tota apujen käyttöö lisää. Eli vaikka hevonen kiukuttelis, niin saisin kuitenki oman tahtoni läpi ja raajat toimis niinkun niiden pitää.
Hyvin lähti siis. Sitten olikin mun säätämisen vuoro. Pohkeet ei toimi, kädet ei toimi, hevonen ei tottele ollenkaan. Raippa sentää toimi joten kuten... Sitä kun oppisi viel käyttää, oikein ja määrätietoisesti! Siirryttiin jonon hännille ja Omppu suostu menee muiden perässä. Ei kiva, mitä mä tässä opin? No, mentiin ainakin ekaa kertaa laukkaa - avustajat oli mukana jeesaamassa. Ei se laukannostokaan ihan helppoa oo, varsinkaa sillon, kun pitää tolla kepillä antaa vauhtii. Noin 5minuuttia ennen loppukäyntejä Omega jopa totteli mua... -.-
Nyt ei tullut valitettavasti videota, kun serkku -jonka piti tulla peesiin- ei löytäny tallille :DD Mut ens kerralla lupas tulla uusiks ottaa todistusaineistoa. Nyt, kun mietin asiaa jälkikäteen, niin ihan hyvä, että meni niinku meni. Se sai mut ajattelee, että onko parempi mennä helpolla hevosella vai vaikealla? Ite nään kummassakin omat hyvät puolet. Helpolla hevosella rasastaessa voi keskittyy enemmän omaan tekemiseensä, kun ei tarvii tuhrata aikaa esimerkiks tohon raipan käyttämiseen ( jep, huomaan tuijottavani reitin sijaan sitä raippaa :D) tai esimerkiks Namin isoissa liikkeissä ihan vaa kyydissä pysymiseen. Helpon hevosen kanssa voi harjotella vaikka tuntuman säilyttämistä tai jotai vaikeempaa reittiä. Vaikeen hepan kanssa taas huomaa, kuinka paljon täytys kehittyy ja harjotella esim just tota apujen käyttöö lisää. Eli vaikka hevonen kiukuttelis, niin saisin kuitenki oman tahtoni läpi ja raajat toimis niinkun niiden pitää.
Se on sitte ens kertaan Ciao!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti