Alkeiskurssi osa 3

Torstai, syyskuun viimeinen sellanen.
Viime tunnilta jäi hyvät fiilarit ja kelasin jatkaa samaa rataa kunnes, näin listat. Omega, tiesin heti et illasta tulee vaikee... En muuten enää (ikinä) mene samaan karsinaan sen kanssa. Se anto ensin harjata sentään toisen puolen, ennen kun menin toiselle puolelle, ja alkoi sellanen teppuilu et huhhu - yritti purra koko ajan ja äkästä steppailuu edestakasin. Ite en siis pystynyt laittaa Omegaa loppuun asti kuntoon, mä pelkäsin koko hevosta :D Onneksi joku nainen tuli jeesaa, kiitokset hänelle!

Itse tunnista vois sanoo, että tunsin itteni koko lailla menetetyks tapaukseks! Päästiin ensin taas kunniapaikalle jonon kärkeen, kunnes neiti tamma-hevonen tajus et voi P, eihän tän näin pitäny mennä. "Mä oon ekana mitä mä teen, mitä  mä teen?'' Siis jarru! Keskelle ympyrää  ja paikalleen siihen... :D Noin se meni, kuulostaa jotenkin tuntihevosen metkuilta.

Hyvin lähti siis. Sitten olikin mun säätämisen vuoro. Pohkeet ei toimi, kädet ei toimi, hevonen ei tottele ollenkaan. Raippa sentää toimi joten kuten... Sitä kun oppisi viel käyttää, oikein ja määrätietoisesti! Siirryttiin jonon hännille ja Omppu suostu menee muiden perässä. Ei kiva, mitä mä tässä opin? No, mentiin ainakin ekaa kertaa laukkaa - avustajat oli mukana jeesaamassa. Ei se laukannostokaan ihan helppoa oo, varsinkaa sillon, kun pitää tolla kepillä antaa vauhtii. Noin 5minuuttia ennen loppukäyntejä Omega jopa totteli mua...  -.-

Nyt ei tullut valitettavasti videota, kun serkku -jonka piti tulla peesiin- ei löytäny tallille :DD Mut ens kerralla lupas tulla uusiks ottaa todistusaineistoa. Nyt, kun mietin asiaa jälkikäteen, niin ihan hyvä, että meni niinku meni. Se sai mut ajattelee, että onko parempi mennä helpolla hevosella vai vaikealla? Ite nään kummassakin omat hyvät puolet. Helpolla hevosella rasastaessa voi keskittyy enemmän omaan tekemiseensä, kun ei tarvii tuhrata aikaa esimerkiks tohon raipan käyttämiseen ( jep, huomaan tuijottavani reitin sijaan sitä raippaa :D) tai esimerkiks Namin isoissa liikkeissä ihan vaa kyydissä pysymiseen. Helpon hevosen kanssa voi harjotella vaikka tuntuman säilyttämistä tai jotai vaikeempaa reittiä. Vaikeen hepan kanssa taas huomaa, kuinka paljon täytys kehittyy ja harjotella esim just tota apujen käyttöö lisää. Eli vaikka hevonen kiukuttelis, niin saisin kuitenki oman tahtoni läpi ja raajat toimis niinkun niiden pitää. 

Se on sitte ens kertaan Ciao!

Ennakkoluuloja

Heppapoika, heppamies. Voin kuvitella kuinka moni on oman tietokoneen tai puhelimen toiselta puolelta nauranut ivallisesti tai miettinyt, että mitä ihmettä toi Jere nykyään duunaa. Ratsastaa ja joku blogikin vielä! Homojen hommaa, tyttöjen juttu, ai onko sulla nyt jotkun pillihousutkin? Naurakaa vaan, mä en välitä.

Joku turha jäbä, katsomokin ihan tyhjillään ;)

Miksi ihmisillä on sellainen käsitys miesratsastajista? En yhtään ihmettele, ettei miehet alota harrastamaan. Kaverit ulisee liikaa, että ei todellakaan, jos edes uskaltaa ehdottaa. Yhteisö suhtautuu myös kummallisesti: ''ai harrastat ratsasusta vai''? Tämä korostuu etenkin kun on aloittelija. Itse julkasin blogini omalle facebook seinälleni ja moni oli sitä mieltä, että hyvä homma & pidä lippukorkeella. Sit oli tää hihittelijä porukka, ketkä ei oo edes koskaa nähny hevosta, saati koskenu sellaseen ja heti "Kaapista ulos"- kommentointia. Jep jep.. No, pitäähän kavereita kestää, vai pitääkö?

Tässä vähän estepuolen maailman top ranking listaa... Klikkaa isommaksi!Ja kuinka ollakaan mies heti ykkösenä.

Ajatellaan vaikkapa teinin näkökulmasta... Vaikka halua harrastamaan olis, ei takuulla ton jälkeen kehtaa mennä! Miksi hevosurheilun pitäis muka olla naisten laji? Ulkomailla ihan normi homma, jos mies ratsastaa. Myös suuri osa isojen luokkien kilpailijoista estepuolella näyttää olevan miehiä. Yleisen nuivan asenteen takia miehiä on vähemmistö ratsastuskouluilla ja se myös verottaa osan uusista tulijoista pois. Ja kehäpäätelmä on valmis: tyttöjen laji, kun siellä on vaan tyttöjä.

Mä luulin päässeeni teinivaiheesta jo ohi, mutta ilmeisesti joku disauttaja ei vielä ihan ole?

kuva lainattu lappeenranta.fi

Entäs 100 vuotta sitten? Sillon miehet teki hommia hevosilla! Ilman hevosta oli vaikea päästä mihinkään, tai olla yhtään mitään. Hevoset oli työkavereiden lisäksi myös arvostettuja perheenjäseniä ja niistä oli pidettävä hyvä huoli. Muuten ei tullut leipää pöytään... Myöskään sotia ei ole voitettu jalkaisin. 

Miten saadaan enemmän miehiä tallille? Miten pyyhitään ennakkoluuloja? Meijän alkeistunnilla käy 5 miestä ja näin ensi tuntemalta kaikki on ihan heteroita, tyttöystävät katsomossa. Toisaalta, onko suuntautumisella lopulta yhtään mitään väliä? Aina joku on erilainen jollain tapaa ja toinen ahdasmielinen ja tuomitsemassa. Musta hevosurheilu on laji siinä missä muutkin, ja harvinaisen hieno sellanen. Hienoa kaiken muun lisäks siinä tekee se, että se on tasa-arvoinen; miehet ja naiset kilpailevat samassa sarjassa. Tällaista piirrettä ei monessa muussa (olympia)lajissa ole! Etenkin esteratsastuksessa, jossa aika ja virhepisteet ratkaisee, se on ihan se ja sama kuka olet, jos osaat vaan ratsastaa.

Siispä hiiteen ennakkoluulot ja jäbäleissönit ja miehiset miehet ratsaille!

Maastoilua ja alkeiskurssin 2. tunti

Viime sunnutaina käytiin kaverini kanssa Hyvinkäällä maastoilemassa.
Hevosen laitto alkaa pikkuhiljaa luonnistumaan. Mutta milloin opin vaatimaan hevoselta? Ennen maastoon lähtemistä tuntui kentällä ratsastaessa siltä, että hevonen päätti mitä tehään. Mistä tää johtuu? Tälläsiä ajatuksia ennen varsinaista 'suoritusta' siis...

Metässä mentiin ekan kerran ojan yli ja muuten jännitti ihan törkeesti :D Ei hypätty, mentiin kilpikonna vaihteella alas hitaasti, sieltä sit kömmittii ylös. Eka ajatus oli, et mitä jos tää kaatuu? Oli ne hevoset selvästikin mennyt ennenkin sen kohan. Ojan jälkeen alkoi sitten umpimettä, josta oltiin aiemmin jo kävelty. Ite tykkäsin mennä siellä korvessa, tosi rentouttavaa ratsastaa tasaisella hevosella. Aion mennä kyllä uudestaan tonne mestaa, heti, kun saan taas tilaisuuden.

Jälkitunnelmii muuten suomenhevosesta: ite en edes huomaa ravin ja pikakävelyn eroa :D tosin raipalla olisin varmasti saanut polleen vähän paremmin vauhtii. Seuraaval kerralla lupaan ittelleni vaatia enemmän!

Mä ja Rocky, jota toi poseeraus ei oikeen kiinnostanu

Torstaina oli taas alkeistunti ja tällä kertaa ei tarvinnut laittaa muutaku jalustimet kuntoon, hevoset oli edelliseltä tunnilta valmiit meidän rääkättäväks. En tosin koskaa löydä oikeeta pituutta niihin, liianlyhyet liian pitkät.. Murrr!

Pyysin  tunnin alussa, et saan mennä ilman taluttajaa, sainkin! Aika hyvin porukka veti, tais olla ainoastaa yksi jäbä kenellä oli avustaja (meni ekaa kertaa). Käveltii varmaa 20min alussa, ku jengi oli myöhässä säätämässä kamoja. Päivän teema oli harjotusravi, kokorataleikkaa ja ympyrä. Omaa ratsastusta pitäs parantaa vielä sen verran, että pitäis muistaa painaa kantapäitä maahan, tuntuu välillä siltä et lipsahtaa jalat...

Lopuksi faneilleni video! Enjoy :)

Follow my blog with Bloglovin